tiistai 20. toukokuuta 2014

Luopuminen ja luovuttaminen

Eilen kirjoitin luopumisesta. Siitä, että elämässä joutuu kovaan kouluun, jossa on opittava päästämään irti ja jättämään taakseen. Se tekee kipeetä, mutta on olennaista ihmisyydelle.

Kaikenlisäksi se kasvattaa luonnetta. Pumpulissa elävä ihminen on henkisesti köyhä. Vaikka uskon, että "pumpuli" on vain ennakkoluulo: Jokaisella ihmisellä on omat työmaansa ja taistelurintamansa. Ei elämä lelli ketään. Lellilapsiajatuksia kutsutaan kateudeksi.

Tänään lenkillä ajattelin kuntoani, terveyttäni ja maratontreeniä. Ajattelin, että juoksuni on kaiken muun taistelun ohessa, myös taistelua juuri luopumista vastaan. Siinä juostessani ajattelin, että kyllä olen hyvä ihminen, kun saarnaan luopumisesta ja itse taistelen hampaat irvessä sitä vastaan.

Sitten tajusin, että sitä tunnetta ja taistelua kutsutaan elämänhaluksi, elämäntahdoksi, elämäniloksi.

Taistelu on merkki elämästä. Siitä, että vielä hengitämme. Ettemme ole vielä luovuttaneet. Monet kauheita sodassa kokeneet tai nälkää nähneet ihmiset sanovatkin, että elämänhalu on hengissäpysymisen edellytys: Kun ihminen luovuttaa, hän kuolee pois. Ensin henkisesti, sitten fyysisesti.

Olenkin kirjoittanut paljon luovuttamisesta ja siitä, kuinka minä en anna periksi, en! En juoksukilpailuissa enkä elämässä. Vaan taistelen maaliin asti.

Siinä aamuauringossa juostessani ajattelin, että luopumisella ja luovuttamisella on suuri ero.

Luopuminen ei tarkoita elämänhalusta luopumista. Se tarkoittaa parhaansa yrittämistä, kaikkensa antamista loppuun asti niissä olosuhteissa, jotka elämä jakelee. Samalla se tarkoittaa luopumista niistä asioista, jotka estävät pääsyn käsiksi omaan olemisen ytimeen.

Joskus elämä pakottaa polvilleen ja luopumaan. Mutta juuri siinä piilee kasvun avain.

Filosofi Karl Jaspersin mukaan juuri tällaisissa rajatilanteissa (Grenzsituation), jolloin ennalta opitut selviytymiskeinot eivät enää päde, ihminen pääsee käsiksi olemisen ytimeen. Hän puhuu paljon myös epäonnistumisesta ja sen kautta löytyvästä avaimesta olemiseen, elämään.

Mutta hänkin painottaa, että epäonnistua saa vain, jos ei alunperin halunnut tai jopa aikonut epäonnistua - toisin sanoen luovuttaa. Vasta kun on anatanut kaikkensa, epäonnistuminen ei ole enää luovuttamista. Silloin epäonnistumisessa löytyy positiivista kasvunpotentiaalia. Ehkä juuri luopumisen kautta. Esimerkiksi, kun joutuu luopumaan omista saavuttamattomista unelmista ja tavoitteista. (Tämä on minun tulkintaani Jaspersin tekstistä.)

Luopuminen, toisin kuin luovuttaminen, tarkoittaa olosuhteiden hyväksymistä ja oman sisimmän, oman ytimensä erottamista kaikesta muusta. Hallittavan erottamista siitä, mitä ei voi hallita. Mitä ei voi ottaa mukaansa viimeiselle vaellukselle.

Luopumisessa kiteytyy se, mikä on minua ja minulle olennaista. Mitkä asiat jäävät jäljelle, kun luopuu kaikesta, mistä voi? Mistä en voi luopua luopumatta itsestäni? Sillä jos luovun siitä, minua ei enää ole.

Sitten olen luovuttanut.

Liitän tämän ajatuksen aina erityisesti vastarintataistelijoihin ja marttyyreihin: He luopuvat kaikesta, jopa elämästään, koska eivät ole valmiita luopumaan siitä, mihin uskovat, ytimestään. Siitä, mistä luopuminen merkitsisi samalla itsestään luopumista.

Ja tässä ajatuksessa selkenee mielestäni luopumisen ja luovuttamisen ero: Jos on valmis luopumaan elämästään, muttei ytimestään, silloin taistelee loppuun saakka. Eikä luovuta kuolemassakaan.

Minun mittaisia koiranputkia aamulenkillä

5 kommenttia:

  1. Toisin sanoen jonkin puolesta loppuun asti, tarkoitus elämässä vie eteen päin. Victor Frankl puhuu tästä.

    VastaaPoista
  2. Hampaat irvessä eläminen, hmmm...

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Tosi asiaa luopumisesta ja luovuttamisesta ,ymmärrän sen olevan juuri noin kun
      kirjoituksessa sanottiin .Uusi alkaa vasta sen jälkeen kun vanha asia on loppuun käyty ,
      ja yleensä se tapahtuu luopumisen kautta jostain asiasta toisin sanoen päästää irti kun ei
      muutakaan voi enää tehdä ,eikä jäädä tuleen makaamaan .

      Poista
  4. Eros ja Thanatos, elämän ja kuoleman vietti. Välillä kulkevat myös käsikynkkää. Harmaan sävyt, elämän monimuotoisuus- ja mutkaisuus tekevät hommasta mielenkiintoisen ja haastavan.

    VastaaPoista